sillä lailla kuin me aina olemme -
toisillemme itsellemme
ja elämälle

raakileet ja matkalla vasta,
pahasti kesken.


vaatii keskeneräisyydensietokykyä toisinaan
ilmassa oloa
vailla putoamisen aikaa ja asentoa.


näen mahdollisuudenkin:
voin olla mitä tahansa, tulla miksi tahansa

keskeneräisyys on viimeistelemättömyyttä;
tabula rasa.

hämärän hetkellä hän tulee

    hymysilmin

        sulkee syliin

                   olen kaivannut kauan

                   päivieni uni


meidän aikamme

- ihon ikävä kuin kipu

pian poispyyhittävä.


pikasanailu runotorstain 57. haasteeseen.....

yli hiekkapihan
ei näe jalkoihinsa

kesän kengissä kastuu paljasvarpaat


tyhjätyt uima-altaat
siirretään halkopinoa
vaikka tänä kesänä ei oikein kuivunutkaan

kiedon huopaani tiukemmalle
sytytän ensimmäiset kynttilät.


haluan hiljentyä tulevaan
täyttyä
samettiin raskaaksi kuin hedelmäpuu.

vihaan epävarmuutta

kutinana mielen iholla-


tulisi hallita.
tulisi

tulisi


säröt, jotka pitäisin piilossa
kaappiin ja seinään päin
onko pakko näyttää
vereen tahritut kädet
perhosten siipipöly

lyön pirstaksi
irvistän


vihalla peittää sen, missä on kaikkein heikoin.

lapsi itkee ammeessaan
väsynyt

makaan harmain silmin
ylettämättä - -

toivon yötä ja toivon aamua
toivon paikkaa jonne löytää

paikkaa onnen löytää