juna on vartin myöhässä
palaan kotiini raskain saappain

olin paossa
Hän pakkasi omansa ja lähti uuteen elämään


eteisessä mainospostit,
potkaisen kenkäni
kaikuu uudesti


makaan lattialla sikiöasennossa
siellä missä ennen oli makuuhuone
yletän katseella olohuoneen kulman yli, ovelle saakka

puunsyyt erottuu lankuista, kolhut,
kaikki se elämä
elämämme

annan katseen juosta puulla ja havahdun surussani levollisena

minulle on kaikki auki.
koko maailma!

enemmän kuin aikoihin
    ehkä enää koskaan


(ja tämä nyt siis ensimmäinen yritelmäni runotorstain haasteisiin.
myöhässä, mutta viimehetkellä. meitä joitakin varten on deadlinet ;)